3 viikkoa leikkauksesta

Tilanne nyt

Särkyä ei olennaisesti ole. Yöksi otan Vimovon ja päivällä tarpeen mukaan parasetamolia, lääkärin viime viikolla antaman suosituksen mukaisesti.

Turvotusta on vielä selkeästi, mutta nyt polvilumpio jo jollain tavoin erottuu verrattua aiempaan tasapaksuun pötköön. Haavat ovat parantuneet hyvin ja saunassakin tuli jo varovaisesti käytyä pari päivää tikkien poistosta. Ulkoasun kehittymistä on hyvä verrata alla olevasta kuvasarjasta. (Valaistusero ensimmäisen ja muiden kuvien välillä valitettavasti vähän häiritsee vertailua. Istuma-asennon pitäisi olla ihan vertailukelpoinen.)

1 vrk leikkauksesta

8 vrk leikkauksesta: Hieman mustelmaa sisäpolvessa ja turvotus vielä aika näkyvää.

17 vrk leikkauksesta: Tällä välin poistettu haavateipit ja edellisenä päivänä tikit. Turvotusta yhä selkeästi, haavat siistit ja reisilihas surkastunut 

Vaikka kiputilanne on verrattain stabiili, on syytä huomata että etureisi on koukistusyrityksissä ja -harjoituksissa varsin kireä ja kipeä. Tähän sitten auttanee vain aika ja harjoitus. Lisäksi terveen jalan nilkka on välillä tuntunut varsin väsyneeltä väistämättömästä yhdellä jalalla keikkumisesta johtuen. Sitä taas pitää aktiivisesti pyrkiä välttämään.

Terveiset lääkärikäynnistä

Näin lääkärin 16 vuorokauden kohdalla leikkauksesta. Hän poisti samalla tikit ja totesi haavojen parantuneen hyvin.

Mietin aiemmin kierukkaleikkauksen vaatimaa koukistusrajoitusta, joihin olen joissain netin lähteissä törmännyt. Lääkärin mukaan tähän ei tässä tapauksessa ole tarvetta, koska eturistisiteen uusiminen aiheuttaa ihan luonnostaan sen, ettei polven koukistuksen kanssa pääse höntyilemään, kunhan muuten muistaa puolipainovarausrajoituksen. Sain myös luvan alkaa harjoitella yhden kepin kävelyä, joka kylläkin tuntui ensi kerroilla lähes vaaralliselta.

Autolla ajamiseen ei lääkärin mukaan ole hänen puolestaan estettä. Hän on eniten huolissaan nousemisesta autoon tai autosta, koska kuskinpaikalla leikattu vasen jalka olisi luonnostaan se, jolle painoa lasketaan. Myös kauppakassien ja rattaiden ym. vastaavien kanssa ropaamista painotti välttämään. Itse olin tässä kohtaa vielä enemmän huolissani ihan rehellisesti siitä kytkimen painamisesta, kun jalan liikkeet eivät ole erityisen ripeitä.

Kävellessä tuntuvia kramppeja tai vihlaisuja sisäpolvessa lääkäri piti ihan normaaleina tässä vaiheessa, kuten myös yllä mainitsemaani reisikipua.

Viikon päästä päättyvän sairasloman kohtalo jätettiin vielä hautumaan. Fyysinen liikkumiskyky vaan oli vielä sillä tasolla, ettei lopullista kantaa kannattanut ottaa. Toimistotyön ei sinänsä nähty vaarantavan polven toipumista.

Yritin vielä saada jotain lisätolkkua siihen, miksi aiemmin uusittu ACL oli kärsinyt. Asia tuntui olevan mysteeri leikanneelle lääkärillekin, ja hän oli selkeästi asiaa myös pohdiskellut. Ei havaittu merkkiä siirteen löystymisestä, "kykloopista" nivelen sisällä (ilmeisesti cyclops lesion on oikea hakusana Googlessa) eikä edellisessä leikkauksessa ollut mitään epäilyjä käytetyn jänteen laadusta. Siirteen "kalvopussi" oli ollut ehjä, mutta jänteitä katkennut sen sisällä, eli merkkiä mistään tuoreesta vammasta ei ollut. (Muitakin potentiaalisia aiheuttajia saatettiin käsitellä, mutta nämä mainitut ehdin ja muistin kirjata ylös.) Kierukan repeämää taas pidettiin luonnollisena ja mahdollisena tilanteessa, jossa eturistiside ei normaalilla tavalla tue polvea tai rajoita liikettä. Asialle ei toki nyt mitään voi, mutta epätietoisuus jättää takaraivoon harmillisen epävarmuuden siitä, onko itse tehnyt jotakin tyhmästi tai väärin.

Tulevat päivät

Huomenna olisi ensimmäinen leikkauksen jälkeinen fysioterapia. Odotan innolla, että saa taas jotain lisätietoa ja mahdollisesti -tekemistä, vaikka yllätyksekseni en vielä ole ojentelujumppaan pahemmin kyllästynytkään.

Lisäksi sairasloman loppu lähestyy, joten pitää nyt kunnostautua siinä autoilun harjoittelussa.

Noin viikon kuulumiset

... tai oikeastaan lähes kahden.

Viime kirjoituksen jälkeen ei paljon ole erikoista tapahtunut. Se täytyy silloiseen tilanteeseen lisätä, että ilmeisesti lääkkeiden takia vatsa ei alkuun oikein toiminut. Jätän yksityiskohdat häveliäisyyden verhon taakse, mutta tilanne onneksi kyllä helpottui.

Siinä reilun viikon kohdalla aktivoiduin ensimmäiselle kauppareissulle. (Autoa en tietenkään vielä aja itse, kun ei kytkinjalka pelaa. Ilmeisesti ihan kuutta viikkoa ei auton ajoa varten tarvitse odottaa, mutta pääsen näistä asioista keskustelemaan lääkärin kanssa vielä parin päivän päästä tarkastuksen yhteydessä.) Lämminhän siinä kepeillä kulkiessa tulee, vaikka hitaasti käveleekin ja varovasti myös kipeällä jalalla astuu. Harmi vaan, että suunnilleen siellä Prisman peräseinällä alkoi polven sivussa tuntua vihlaisuja, ja loppumatka peräseinältä autolle oli pykälän verran epämieluisampi. Päätinpä vaan hiljaa mielessäni kiroillessani pidättäytyä lähipäivinä vastaavista ponnisteluista ja pysyä ojentelujumpan parissa.

Joulusesonki kun oli vielä käynnissä, tuli tehtyä vielä yksi sukulaisvierailu autolla perheen kanssa. Takapenkillä olevan lapsenistuimen takia en itse mahdu vääntäytymään ahtaalle pelkääjän paikalle, ja joudun istumaan kuskin takana takapenkillä. Sellainen vartista tuntiin etappi ei vielä aiemmin tuottanut suurempia tuskia, mutta puolitoista tuntia alkoi verraten mukavasta asennosta huolimatta olla sellainen, että autosta pois pääsy oli ihmeen kivuliasta. Ymmärtää hyvin miksei staattista istuma-asentoa suuremmin suositella leikkauksen jälkeen.

Muuten tällä välillä olen luopunut kierresidoksen käytöstä ohjeen mukaisesti ja irrotellut myös haavateipit tikkien päältä. Sen olisi saanut tehdä 7 vuorokauden kohdalla, mutta tein sen itse hieman myöhemmin, kun olivat silloin vielä niin napakasti kiinni. Haavat ovat aika siistin näköiset ja isoimmat mustelmatkin ovat jo lähteneet. Yritetään seuraavaan postaukseen saada taas muutama vertailukuva. Lääkärin pitäisi sitten loppuviikosta napsia tikit pois.

Jumppailua olen saanut tehtyä hyvin. Ojennusvajetta on vielä ja koukistuksessa pääsen lähes 90 asteen kulmaan. Paljon enempään koukistukseen ei vielä ennen tarkastusta tee mielikään ponnistella, kun useista lähteistä on tullut ilmi, että kierukkakorjauksen jälkeen koukistustakin olisi varauksen lisäksi hyvä rajoittaa, vaikka oma lääkärini ei tästä leikkauksen yhteydessä puhunutkaan. Onneksi asia selkeytyy pian, ja voin kyseisen arvelun täsmentää tännekin. Särky ja vihlonta kyllä alkavat, jos lääkkeiden vaikutukset lakkaavat, kun olen yrittänyt etenkin Panacodin päiväkäytöstä päästä eroon.

Ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen

Lääkkeet

Kipuun ja särkyyn määrättiin seuraavia troppeja:

• Pariksi päiväksi OxyContinia ja sen kaveriksi Ondansetronia pahoinvoinnin estämiseksi.
  (OxyContinista lisää mm. täällä. USA:ssa taitaa toki käytetyt määrät olla vähän toista kuin meikäläisellä.)
• Para-Tabs
• Vimovoa
• Panacodia

Ja ohjeistus sen mukaan, ettei tule otettua liikaa parasetamolia (Panacod / ParaTabs samanaikaisesti) ja että Panacod enempi käyttöön sitten tiukemman OxyContinin jälkeen.

Olotila

Leikkausta seuraava päivä on pahin!

Kuten aiemmassa kirjoituksessa tokaisin, olo oli leikkauspäivän iltana hämmentävänkin hyvä, joten seuraavana päivänä olo on onneksi aamusta lähtien heti huonompi, vaikka lääkkeitä on napsittu ihan ohjeiden mukaan. Housujen ja sukkien laitto veti toipujan nöyräksi heti aamusta lähtien.

Jalkaa särkee ja jomottaa, ja tilanne lähinnä hieman pahenee iltaa kohden lääkityksestä huolimatta. Jalkaan ei satu varatessa, mutta kaikki jalan liikuttelu tekee kipeää ja liikuttelemattakin särkee. Jälkikäteen ajatellen olisi varmaan kannattanut toteumaa enemmänkin hyödyntää kylmää ja kohoa, mutta se on jotenkin niin hidasta ja vaivalloista. Tuli niitäkin toki käytettyäkin.

Toinen päivä leikkauksen jälkeen on jo parempi ja kolmas jo melko hyvä. Tarkoittaa ainakin omalla kohdalla sitä, että sellainen jatkuva jomottelu on pääosin takana päin, ja ihan jokainen liike ei vihlaise kipeästi. Omalta osaltani jopa hieman positiivisena yllätyksenä nukkuminen ei tuottanut suuria ongelmia missään kohtaa, ja omat muistikuvat ensimmäisen leikkauksen jälkeisestä nukkumisesta olivat huonommat. Jos yöllä johonkin sattui heräämään, niin unen päästä sai uudelleen kiinni ilman isompia särkyjä, ja miellyttäviä nukkumisasentojakin oli ainakin kaksi, vaikka niiden välillä ei täysin kivutta pystynytkään vaihtamaan.

Fyysisen olotilan lisäksi täytyy huomioida myös pään tilanne. Muutaman päivän toipilaana olon jälkeen on todettava, että ei siltäkään osin ole ihan skarpeimmillaan, oli syynä sitten lääkkeet tai jokin muu rasitus. Tuntuu, ettei oikein osaa tai jaksa keskittyä mihinkään älylliseen toimintaan. Konkreettisena esimerkkinä voidaan mainita tässä kirjoituspuuhassa havaittava oikeinkirjoituksen epätyypillinen vaikeus.

Kuntoutus

Ensimmäisten päivien kuntoutuksessa yritetään saada jalkaa liikkeelle, ja ojentaminen suoraksi asti on ensimmäinen konkreettinen tavoite. Muutaman liikkeen sarja pitäisi tehdä kolmesti päivässä, ja aika hyvin se on toteutunutkin. Nilkan pumppailua taas tulee pötkötellessä tehtyä hieman ekstramääriäkin.


Edellinen flunssan alku jäi ennen leikkausta vähän vaiheeseen, mutta nyt on selkeästi tullut lapsen päikkytuomisina jo uusi! Ollaan oikein riemastuttavaa joulunviettoseuraa, kun yksi kinkkaa kepeillä ja parilla vuotaa nokka. Voisi asiat vielä huonommaksikin mennä, mutta toivotaan että joulun vietto kääntyy tästä vielä voiton puolelle...