Ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen

Lääkkeet

Kipuun ja särkyyn määrättiin seuraavia troppeja:

• Pariksi päiväksi OxyContinia ja sen kaveriksi Ondansetronia pahoinvoinnin estämiseksi.
  (OxyContinista lisää mm. täällä. USA:ssa taitaa toki käytetyt määrät olla vähän toista kuin meikäläisellä.)
• Para-Tabs
• Vimovoa
• Panacodia

Ja ohjeistus sen mukaan, ettei tule otettua liikaa parasetamolia (Panacod / ParaTabs samanaikaisesti) ja että Panacod enempi käyttöön sitten tiukemman OxyContinin jälkeen.

Olotila

Leikkausta seuraava päivä on pahin!

Kuten aiemmassa kirjoituksessa tokaisin, olo oli leikkauspäivän iltana hämmentävänkin hyvä, joten seuraavana päivänä olo on onneksi aamusta lähtien heti huonompi, vaikka lääkkeitä on napsittu ihan ohjeiden mukaan. Housujen ja sukkien laitto veti toipujan nöyräksi heti aamusta lähtien.

Jalkaa särkee ja jomottaa, ja tilanne lähinnä hieman pahenee iltaa kohden lääkityksestä huolimatta. Jalkaan ei satu varatessa, mutta kaikki jalan liikuttelu tekee kipeää ja liikuttelemattakin särkee. Jälkikäteen ajatellen olisi varmaan kannattanut toteumaa enemmänkin hyödyntää kylmää ja kohoa, mutta se on jotenkin niin hidasta ja vaivalloista. Tuli niitäkin toki käytettyäkin.

Toinen päivä leikkauksen jälkeen on jo parempi ja kolmas jo melko hyvä. Tarkoittaa ainakin omalla kohdalla sitä, että sellainen jatkuva jomottelu on pääosin takana päin, ja ihan jokainen liike ei vihlaise kipeästi. Omalta osaltani jopa hieman positiivisena yllätyksenä nukkuminen ei tuottanut suuria ongelmia missään kohtaa, ja omat muistikuvat ensimmäisen leikkauksen jälkeisestä nukkumisesta olivat huonommat. Jos yöllä johonkin sattui heräämään, niin unen päästä sai uudelleen kiinni ilman isompia särkyjä, ja miellyttäviä nukkumisasentojakin oli ainakin kaksi, vaikka niiden välillä ei täysin kivutta pystynytkään vaihtamaan.

Fyysisen olotilan lisäksi täytyy huomioida myös pään tilanne. Muutaman päivän toipilaana olon jälkeen on todettava, että ei siltäkään osin ole ihan skarpeimmillaan, oli syynä sitten lääkkeet tai jokin muu rasitus. Tuntuu, ettei oikein osaa tai jaksa keskittyä mihinkään älylliseen toimintaan. Konkreettisena esimerkkinä voidaan mainita tässä kirjoituspuuhassa havaittava oikeinkirjoituksen epätyypillinen vaikeus.

Kuntoutus

Ensimmäisten päivien kuntoutuksessa yritetään saada jalkaa liikkeelle, ja ojentaminen suoraksi asti on ensimmäinen konkreettinen tavoite. Muutaman liikkeen sarja pitäisi tehdä kolmesti päivässä, ja aika hyvin se on toteutunutkin. Nilkan pumppailua taas tulee pötkötellessä tehtyä hieman ekstramääriäkin.


Edellinen flunssan alku jäi ennen leikkausta vähän vaiheeseen, mutta nyt on selkeästi tullut lapsen päikkytuomisina jo uusi! Ollaan oikein riemastuttavaa joulunviettoseuraa, kun yksi kinkkaa kepeillä ja parilla vuotaa nokka. Voisi asiat vielä huonommaksikin mennä, mutta toivotaan että joulun vietto kääntyy tästä vielä voiton puolelle...