Viime kirjoituksen jälkeen ei paljon ole erikoista tapahtunut. Se täytyy silloiseen tilanteeseen lisätä, että ilmeisesti lääkkeiden takia vatsa ei alkuun oikein toiminut. Jätän yksityiskohdat häveliäisyyden verhon taakse, mutta tilanne onneksi kyllä helpottui.
Siinä reilun viikon kohdalla aktivoiduin ensimmäiselle kauppareissulle. (Autoa en tietenkään vielä aja itse, kun ei kytkinjalka pelaa. Ilmeisesti ihan kuutta viikkoa ei auton ajoa varten tarvitse odottaa, mutta pääsen näistä asioista keskustelemaan lääkärin kanssa vielä parin päivän päästä tarkastuksen yhteydessä.) Lämminhän siinä kepeillä kulkiessa tulee, vaikka hitaasti käveleekin ja varovasti myös kipeällä jalalla astuu. Harmi vaan, että suunnilleen siellä Prisman peräseinällä alkoi polven sivussa tuntua vihlaisuja, ja loppumatka peräseinältä autolle oli pykälän verran epämieluisampi. Päätinpä vaan hiljaa mielessäni kiroillessani pidättäytyä lähipäivinä vastaavista ponnisteluista ja pysyä ojentelujumpan parissa.
Joulusesonki kun oli vielä käynnissä, tuli tehtyä vielä yksi sukulaisvierailu autolla perheen kanssa. Takapenkillä olevan lapsenistuimen takia en itse mahdu vääntäytymään ahtaalle pelkääjän paikalle, ja joudun istumaan kuskin takana takapenkillä. Sellainen vartista tuntiin etappi ei vielä aiemmin tuottanut suurempia tuskia, mutta puolitoista tuntia alkoi verraten mukavasta asennosta huolimatta olla sellainen, että autosta pois pääsy oli ihmeen kivuliasta. Ymmärtää hyvin miksei staattista istuma-asentoa suuremmin suositella leikkauksen jälkeen.
Muuten tällä välillä olen luopunut kierresidoksen käytöstä ohjeen mukaisesti ja irrotellut myös haavateipit tikkien päältä. Sen olisi saanut tehdä 7 vuorokauden kohdalla, mutta tein sen itse hieman myöhemmin, kun olivat silloin vielä niin napakasti kiinni. Haavat ovat aika siistin näköiset ja isoimmat mustelmatkin ovat jo lähteneet. Yritetään seuraavaan postaukseen saada taas muutama vertailukuva. Lääkärin pitäisi sitten loppuviikosta napsia tikit pois.
Jumppailua olen saanut tehtyä hyvin. Ojennusvajetta on vielä ja koukistuksessa pääsen lähes 90 asteen kulmaan. Paljon enempään koukistukseen ei vielä ennen tarkastusta tee mielikään ponnistella, kun useista lähteistä on tullut ilmi, että kierukkakorjauksen jälkeen koukistustakin olisi varauksen lisäksi hyvä rajoittaa, vaikka oma lääkärini ei tästä leikkauksen yhteydessä puhunutkaan. Onneksi asia selkeytyy pian, ja voin kyseisen arvelun täsmentää tännekin. Särky ja vihlonta kyllä alkavat, jos lääkkeiden vaikutukset lakkaavat, kun olen yrittänyt etenkin Panacodin päiväkäytöstä päästä eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti