Toisen leikkauksen päivän kulku oli jotakuinkin seuraava:
Herätys 6:15 ja välttämättömien aamutoimien jälkeen bussilla kohti Töölöä. Sairaalaan saapumisajaksi oli edellisenä päivänä ilmoitettu 7:30. Syödä ei saanut kuuteen tuntiin ennen saapumista eikä juoda kahteen tuntiin. Paikan päälle päästyä meinasi olla vähän jano ja nälkä, mutta eipä se suuremmin vaivannut.
Hetken odottelun jälkeen vaihto sairaalavaatteisiin ja sitten jo ensimmäiset kipulääkkeet alas. Tässä yhteydessä polveen laitettiin myös jo puudutetta, jonka tarkoituksena on loiventaa kivun saapumista operaation jälkeen.
Anestesialääkärinä toimi sama henkilö kuin ensimmäisenkin leikkauksen yhteydessä, ja asiointi oli minusta oikein sujuvaa ja hyväntuulista. Tällä kertaa päädyin valitsemaan nukutuksen sijaan spinaalipuudutuksen muutamasta syystä: Ensinnäkin, nuhaisuus olisi saattanut estä nukutuksen, ja oma epäilykseni alkavasta flunssasta vaikutti preferenssin muodostumiseen, vaikka päivän kuntoni ei lääkäriä epäilyttänytkään. Toiseksi, nyt oli magneettikuvien perusteella vielä hieman epävarmaa, mitä leikkauksessa lopulta tehdään. Minulla oli käsitys, että puudutettuna pystyn halutessani itse seuraamaan, mitä siellä verhon takana tehdään, ja tämä houkutti suuresti. Kolmanneksi luotin ammattilaisten suosituksiin siitä, että olo on puudutuksen jälkeen usein parempi kuin nukutuksen.
Saliin mentiin 9:30 aikoihin, ja operaatio kesti kai vajaat kaksi tuntia. Alakroppa puudutettuna ja rauhoittavissa lääkkeissä torkahtelin joitakin kertoja, mutta tähystysvaiheet seurasin omasta mielestäni ihan tarkkaavaisena. Kirurgi kertoili olennaisissa vaiheissa, mitä kuvissa näkyy ja mitä hän on tekemässä. Muistelen ymmärtäneeni ihan hyvin, ja jotain tuli itse kysyttyäkin kesken leikkauksen. Suosittelen puudutuksessa leikkaamista lämpimästi ainakin kaikille muille uteliaille!
Operaation lopussa puudutus alkoi jo heikentyä varpaista lähtien, ja oli kuulemma hoitajan mukaan siinä rajoilla annetaanko puudutetta lisää. Puudustus oli kuitenkin "juuri oikean mittainen" ja missään vaiheessa en tuntenut minkäänlaista kipua. Heräämössä tunto palailikin sopivaan tahtiin ja melko pian sain jo syötävää ja juotavaa. Kipulääkettä otettiin lisää, ja varsinaisia kipuja ei leikkauspäivänä oikeastaan ollut lainkaan.
Fyssarin ohjeet olin saanut jo aiemmalla käynnillä, ja muut ohjeistukset lääkityksineen käytiin heräämössä läpi. Sain vessakäynnin jälkeen ennen kolmea jo luvan lähteä kotiin, mutta lähdin sitten saattajan ehtimisen mukaan hieman kolmen jälkeen.
Olo oli illan ajan hyvä. Pystyin syömään ja juomaan, liikkumaan sisällä keppien kanssa ja varovasti jopa leikkimään lapsen kanssa lattialla. Illalla vielä lääkkeitä naamaan ennen nukkumaan menoa, ja unikin tuli ihan hyvin. Yöllä heräsin joitakin kertoja, eikä pahemmin huvittanut vaihdella asentoa, mutta mikään särky ei nukkumista haitannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti